Yksityisestä balettikoulusta ammatilliseksi oppilaitokseksi
Kansallisbaletin käännekohtia 8
Suomalaisen Oopperan balettiesitysten alkaessa 1922 Oopperan yhteydessä ei ollut vielä minkäänlaista balettikoulutusta, vaan tanssijoiksi ryhmään haalittiin helsinkiläisten tanssikoulujen harrastajia Helsingin Tanssiopistosta sekä Elo Kuosmasen ja Toivo Niskasen tanssikouluista. Helsingissä oppia sai muun muassa Pietarista ja Kööpenhaminasta tulleilta balettiopettajilta. Useimmat alkuvuosien tanssijat olivat käyneet Helsingin Tanssiopistoa, ja saaneet siellä opetusta vallankumouksen jaloista Suomeen tulleilta venäläisiltä opettajilta. Esimerkiksi Irja Aaltonen, Edith Wohlström ja Arvo Martikainen olivat Tanssiopiston kasvatteja. Muutamat tanssijat olivat suorittaneet opintoja myös Pietarissa, kuten ensimmäisen Joutsenlammen pääroolin tanssinut Mary Paischeff sekä samana vuonna Sheherazadessa debyyttinsä tehnyt Senta Will.
Balettiopetusta Suomalaisessa Oopperassa
Suomen kansallisoopperan ja -baletin balettioppilaitoksen historia ulottuu Kansallisbaletin toiminnan alkuvuosille 1920-luvulle, jolloin balettiryhmän yhteydessä harjoitettiin myös opetusta. Tarve opetukselle balettiryhmän yhteydessä nähtiin heti alusta alkaen, ja tavoitteena oli saada ryhmään tanssijoita, jotka ovat aloittaneet balettiopintonsa pienestä pitäen. Koulutuksesta vastasi balettimestari George Gé, apunaan Pietarissa opiskellut tanssija Senta Will.
Aluksi Oopperan yhteydessä toimi maksullinen, tanssitaiteilijoiden ylläpitämä yksityinen tanssikoulu, jossa balettiopinnot saattoi aloittaa kuka tahansa. 1930-luvulla Oopperalla toimi kuusi balettiluokkaa, joista kaksi ylintä oli harjoitusluokkia ja neljä alinta valmistavia luokkia eli balettikoulun vuosiluokkia. Vasta-alkajien luokalla oli hyvinkin nuoria oppilaita – nuorimmat vain nelivuotiaita! Tytöt ja pojat harjoittelivat samassa ryhmässä, ja luokalla saattoi olla jopa 30 oppilasta.
Jo 1920-luvun loppupuolella balettiryhmään saatiin tanssijoiksi ensimmäisiä oman talon kasvatteja. Esimerkiksi vuodesta 1929 Suomalaisen Oopperan baletissa tanssinut Lucia Nifontova oli aloittanut balettiopintonsa Hilma Liimanin balettikoulussa ja Helsingin Tanssiopistossa, mutta jatkanut Oopperalla opettajanaan muun muassa balettimestari George Gé. Gén väistyttyä balettimestarin tehtävistä 1935 myös koulutus siirtyi uuden balettimestarin Alexander Saxelinin vastuulle.
Vuonna 1942 Suomalainen ooppera otti hallintaansa balettikoulun. Tämä toi vakautta koulun toimintaan, ja lukukausimaksut puolestaan tiesivät tuloja Oopperalle. Vuonna 1952 balettimestarin suurta työsarkaa kevennettiin niin, että balettikoulu siirtyi hänen vastuultaan koulun johtajaksi nimitetylle Kari Karnakoskelle, mutta koulu oli taas myöhemmin balettimestarin tai apulaisbalettimestarin vastuulla.
Merkittävä muutos balettikoulun toiminnassa tapahtui vuonna 1956, kun Ooppera alkoi saada säännöllistä valtionavustusta. Balettikoulun ei enää tarvinnut itse huolehtia kustannusten kattamisesta oppilailta saaduilla lukukausimaksuilla, jotka voitiin poistaa. Balettikoulu voitiin muuttaa puhtaasti ammattiin johtavaksi kouluksi, jonne haettiin valintakokeella ja jossa opetus oli systemaattista.
Pitkän uran balettikoulussa teki muun muassa Marita Ståhlberg, joka aloitti opettamisen tanssijan työnsä rinnalla 1953. Vuosina 1972–86 hän toimi koulun johtajana. Ståhlbergin ja Sonja Tammelan yhteistyönä valmistui myös vuonna 1961 balettikoulun ensimmäinen oma suuri tuotanto, Sininen helmi. Toinen pitkän uran vuodesta 1969 opettajana ja vuodesta 1986 koulun johtajana tehnyt oli Maj-Lis Rajala, joka toimi tiiviissä yhteistyössä tanssijakollegansa, baletinjohtajana toimivan Doris Laineen kanssa. Vuonna 1960 koulussa aloitti myös ensimmäinen poikien oma luokka, jota ohjasi Uno Onkinen vuoteen 1974. Muita pitkäaikaisia opettajia 1970–80-luvuilla olivat muun muassa Saga Eriksson ja Aku Ahjolinna.
Nuori, Leningradin koreografisen opiston pedagogilinjalta valmistunut Ilkka Lampi aloitti opettajana 1980-luvulla ja koulun johtajana 1993. Hän toi monia uusia ajatuksia opetukseen ja uudisti koulutuksen sisältöä. Koulussa aloitettiin myös esibalettiopetus 6–9-vuotiaille 1984. Uuden oopperatalon rakentamisen myötä myös balettiryhmän kokoa oli tarpeen kasvattaa ja sitä kautta myös koulun oppilaiden ja opettajien määrä nousi. Oppilasmäärä kasvoi kaksinkertaiseksi vuodesta 1975 vuoteen 1994, jolloin koulussa oli 144 oppilasta. Opettajien määrä oli samana vuonna noussut jo 15:een.
Kun uusi Oopperatalo valmistui Töölönlahden rannalle 1993, koulun ylimmät luokat muuttivat Kansallisbaletin mukana uuteen taloon. Pääosa koulusta jäi vanhaan oopperataloon Aleksanterin teatteriin ja sen lähellä sijainneisiin harjoitustiloihin.
Osaksi virallista koulutusjärjestelmää
Balettikoulusta tuli osa Suomen virallista koulutusjärjestelmää 1998, jolloin se muuttui Balettioppilaitokseksi. Peruskoulun suorittanut oppilas saattoi pyrkiä Balettioppilaitokseen toisen asteen ammatillista koulutusta antavalle tanssijan perustutkintoon johtavalle linjalle. Kolme vuotta kestäneiden ammattiopintojen rinnalla opiskelija saattoi suorittaa myös yleissivistäviä opintoja ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Aiemmin vuosittain suoritettua oppilaiden karsintaa ei enää tehty, vaan oppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen valitut saivat suorittaa koko opintonsa. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden oli mahdollista hakea opintorahaa ja -lainaa ja valmistuessaan opiskelijalla oli toisen asteen tutkinto.
Balettioppilaitos luopui vuosikymmeniä käyttämistään tiloista Aleksanterin teatterissa vuonna 2003, kun sen käyttöön valmistuivat uudet tilat Taiteen taloksi kunnostetussa Elannon entisessä leipätehtaassa Sörnäisissä. Leipätehtaan harjoitussalien rinnalla oppilaitos käytti iltaisin myös Oopperatalon harjoitussaleja. Tiivis yhteistyö Kansallisbaletin kanssa jatkui myös päänäyttämön balettiesityksissä, joissa Balettioppilaitoksen nuorimmat oppilaat esiintyvät säännöllisesti lapsirooleissa ja ammatillisen koulutuksen opiskelijat toisinaan myös Kansallisbaletin ammattitanssijoiden rinnalla tanssijan tehtävissä.
Vuoden 2022 alussa Balettioppilaitos muutti kokonaisuudessaan Oopperataloon, jossa sijainneista suurista varastotiloista kunnostettiin uusia harjoitussaleja sekä pukuhuone- ja taukotiloja. Nykyisin Balettioppilaitoksessa opiskelee noin 40 ammatillista tutkintoa suorittavaa 16–18-vuotiasta opiskelijaa ja noin 150 taiteen perusopetuksen ja baletin alkuopetuksen 7–15-vuotiasta oppilasta.
Viime vuosikymmeninä useimmat koulun rehtoreista ovat tulleet Kansallisbaletin ulkopuolelta, mutta rehtorit ovat muodostaneet tiiviin työparin balettitaustaisen apulaisrehtorin tai koulutuskoordinaattorin kanssa niin, että opetuksen sisällön suunnittelussa apulaisrehtorilla tai koordinaattorilla on ollut keskeinen rooli. 2010-luvulta alkaen koulutuskoordinaattorin tehtävää on hoitanut Kansallisbaletin tanssija oman työnsä ohella.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (mm. Tenhovaara, Finlandia-kuva, Kari Hakli, Krista Keltanen, Mirka Kleemola)
Kirjallisuutta
Niiranen ym. (toim.): Balettioppilaitos – sata vuotta suomalaista balettikoulutusta (Siltala 2021)
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Irma Vienola-Lindfors & Raoul af Hällström: Suomen Kansallisbaletti 1922–1972 (Fazer 1981)
Muita lähteitä
Suomen kansallisoopperan ja -baletin arkisto
Kansan Kuvalehti 7/1930
Naamio, aikakauslehti näyttämötaiteita varten 1/1932
Katso Yle Areenassa
Suosittelemme
Suomalainen Ooppera saa balettiryhmän
Gé, Saxelin, Gé, Saxelin…
Rintamakiertueita ja suru-uutisia
Kesäkiertueilla balettia koko kansalle
Kansainvälisiä huippuja idästä ja lännestä
Kansallisbaletti vie Suomi-kuvaa maailmalle
Balettimestarit vaihtuvat, Sylvestersson pysyy
