Kansainvälinen Kansallisbaletti
Kansallisbaletin käännekohtia 10
Tanssijan työ ylittää kielimuurit, ja jo Kansallisbaletin alkumetreiltä saakka tanssijat ovat muodostaneet kansainvälisen yhteisön valtioiden rajojen ja kielialueiden yli. Sata vuotta sitten kansainvälisyys näkyi etenkin vallankumousta paenneiden venäläisemigranttien vaikutuksesta. Venäläinen baletti-impressaario Sergei Diagilev oli perustanut jo 1900-luvun alussa venäläisen balettiseurueen Ballets russes, joka vei Venäjällä kukoistavaa balettitaidetta Länsi-Eurooppaan. Monet venäläiset tanssijat ja koreografit jatkoivatkin vallankumouksen jälkeen uraansa lännessä, ja myös Helsingissä balettiopetusta antoivat useat venäläisen balettikoulutuksen kasvatit.
Suomalaiset suuntaavat maailmalle
Suomalaisen Oopperan baletin tanssijakunta oli hyvin suomalainen vielä pitkään sotien jälkeenkin. Kansainvälisyyttä taloon toivat kuitenkin lukuisat ulkomaiset vierailevat tanssijat ja koreografit. Sen sijaan moni suomalainen tanssija hyödynsi mahdollisuuksia työskennellä myös kansainvälisillä näyttämöillä. Jo vuonna 1935 Suomen kirkkaimmat balettitähdet Lucia Nifontova ja Arvo Martikainen suuntasivat Monte Carlon venäläiseen balettiin, joka jatkoi Ballets russes -ryhmän perinteitä. Yksi varhaisimmista suomalaisista balettitanssijoita, Margit Lilius, puolestaan suuntasi samaan aikaan Pariisiin, ja balettimestari George Gé jatkoi uraansa muun muassa Sveitsissä, Monacossa ja Ruotsissa. Toisen maailmansodan aikaan puolestaan Kari Karnakoski suuntasi Monte Carlon venäläisen baletin mukana Yhdysvaltoihin.
Heti sodan jälkeen Suomalaisessa Oopperassa oli suorastaan pula tanssijoista, kun monet suomalaiset tanssijat lähtivät maailmalle. Tanssijat saivat kiinnityksiä Ruotsista, Sveitsistä, Italiasta ja Ranskasta, ja myös esimerkiksi solistitanssija Eva Hemming suuntasi Kööpenhaminan Tivolin revyyseen. Göteborgin Stora Teatern kiinnitti useita nuoria tanssijoita suoraan balettikoulusta, joukossa myös 16-vuotiaan Taina Elgin, jonka ura jatkui Göteborgista Lontooseen ja Monte Carloon. Loukkaannuttuaan vain 22-vuotiaana hän lopetti tanssijan uran ja sai pian ensimmäisen sopimuksensa elokuvanäyttelijänä Hollywoodissa.
Vielä vuosikymmenten ajan vanhassa Aleksanterin teatterissa toiminut Kansallisbaletti pysyi hyvin suomalaisena ja sen sijaan suomalaistanssijoita lähti maailmalle. Epävarma työtilanne Suomessa johti 1960-luvun lopulla useiden tanssijoiden hakeutumiseen ulkomaille, ja Suomessa oltiin jopa tiedotusvälineitä myöten huolissaan siitä, lähtevätkö kaikki parhaat tanssijat muualle.
Esimerkiksi Sorella Englund suuntasi parin työvuoden jälkeen 1966 Tanskan kuninkaalliseen balettiin, jossa hän kohosi solistitanssijaksi ja karaktääritanssijaksi. Matti Tikkanen puolestaan työskenteli solisti- ja ensitanssijana Zürichin oopperan baletissa, Düsseldorfin Deutsche Oper am Rheinissa ja Houstonin baletissa 1968–77. Myöhemmin maailmalle suuntasivat muun muassa Veli-Pekka Peltokallio ja Mikko Nissinen, joka on toiminut tanssijan uransa jälkeen Bostonin baletin johtajana.
Kansallisbaletin kansainvälistyminen alkaa
Tanssin kentän kansainvälisyys alkoi näkyä Kansallisbaletin tanssijakunnassa vanhan Oopperatalon loppuvuosina 1980-luvulla. Ryhmän kasvaessa uuteen Oopperataloon siirtyessä 1993 myös kansainvälistyminen lisääntyi. Pitkän uran Kansallisbaletin tanssijoina tekivät muun muassa portugalilainen Marilena Fontoura, argentiinalainen Francis Guardia, turkkilainen Özen Erdinc, meksikolainen Javier Torres, italialainen Alberto Morino sekä ruotsalainen Henrik Burman. Vähitellen myös baletin työkieleksi alkoi vakiintua suomen sijaan englanti, kun ulkomailta tulleiden tanssijoiden määrä kasvoi ja myös useat vierailevat koreografit olivat ulkomaalaisia.
Tanssijoiden hakeutuminen yhä useammin kotimaansa ulkopuolelle näkyi myös Kansallisbaletissa. ”Tanssijat ovat nykyajan nomadeja, jotka liikkuvat jatkuvasti yli rajojen ja keräävät elantonsa ja työkokemuksensa monista ryhmistä. Suomen kansallisbaletti, jossa ulkomaalaisia on lähes kolmannes, ei ole poikkeus edes Pohjoismaissa”, kertoi Helsingin Sanomien Auli Räsänen 2002. Ulkomaisten tanssijoiden osuus kohosi 2010-luvulla noin puoleen muun muassa kansainvälisten koetanssien myötä. Nykyisin noin kaksi kolmasosaa tanssijoista on taustaltaan ulkomaalaisia.
23 kansallisuuden Kansallisbaletti
Nykypäivänä Kansallisbaletti on useimpien balettiryhmien tapaan hyvin kansainvälinen ja ryhmän tanssijat edustavat 23 kansallisuutta. Ulkomaisista tanssijoista suurin osa tulee Euroopasta: ryhmässä on muun muassa 11 italialaista, neljä tšekkiläistä sekä kolme ranskalaista, saksalaista ja brittiläistä. Muita maanosia edustavat esimerkiksi kuusi amerikkalaista, viisi kiinalaista ja japanilaista sekä kolme turkkilaista tanssijaa. Kauimpaa ryhmään tulleet tanssijat ovat kotoisin Brasiliasta, Equadorista ja Uudesta-Seelannista.
Vastavuoroisesti useita suomalaisia Kansallisbaletin tai Balettioppilaitoksen kasvatteja työskentelee nykyisin maailmalla monissa balettiryhmissä. Esimerkiksi Maria Baranova on työskennellyt solistina Bostonin baletissa ja ensitanssijana Baijerin valtionbaletissa, Atte Kilpinen solistina Hampurin baletissa ja Ida Viikinkoski solistina Pariisin oopperan baletissa.
Teksti JUSSI ILTANEN
Kuvat SUOMEN KANSALLISOOPPERAN JA -BALETIN ARKISTO (Kari Hakli, Mirka Kleemola, Roosa Oksaharju), MUSEOVIRASTO (Pietinen)
Kirjallisuutta
Laakkonen ym. (toim.): Se alkoi joutsenesta. Sata vuotta arkea ja unelmia Kansallisbaletissa (Karisto 2021)
Suomen Kansallisbaletti 75 vuotta (Suomen Kansallisbaletti 1997)
Muita lähteitä:
Helsingin Sanomat 22.3.2002
Suomen kansallisoopperan ja -baletin arkisto
Kansallisbaletin tanssijat matkustivat esiintymään Etelä-Amerikkaan vuonna 1968. Video, Yle Areena. https://areena.yle.fi/1-61276102
